Lempin tähän astinen historia.

Ensinnäkin mainittakoon että minun ei ollut tarkoitus ottaa vielä tässä vaiheessa toista koiraa. Tarkoitus oli odottaa Noran vuodeksi 2008 suunniteltuihin pentuihin ja jättää mahdollisesti niistä yksi kotiin. Vaan toisin kävi.

Sattumalta huomasin rotuyhdistyksen pentuvälitys-sivulta että silloisen kämppikseni Maxi-koiran siskolle Unille oli suunnitelmissa pentue. Yksistään se sai mielenkiintoni heräämään. Kun silmäni ennättivät ilmoitusta tavata ja aivoni raksuttaa, tajusin tulevan isäkoiran olevan myös minulle mieluinen valinta. Enpä kauaa kerinnyt pohtia kun otinkin jo tulevan pentueen kasvattajaan yhteyttä. Onnekseni sähköpostien vaihtelun yhteydessä selvisi että kasvattaja on myötämielinen sijoittamaan minulle narttupennun, mikäli sellainen syntyisi.

Mielestäni piinaavan pitkän odotuksen jälkeen pennut vihdoinkin syntyivät. Kolme pientä kääröä kokivat päivän valon 6.9.2007. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Vaan kumpi niistä olisi minun. Toinen tytöistä oli tumma(musta/seal) ja toinen vaalea punertava tummalla maskilla.

Silloin kun Paula-kämppikseni tutustutti minut italiaanojen maailmaan ja minä kovasti opiskelin italiaanoja, vierastin eniten punaisia mustamaskillisia koipeliineja. Silmäni eivät osanneet erottaa niistä niin hyvin linjoja ja piirteitä, se maski vaan jostain syystä häiritsi minua.

Vaan mitenkäs kävikään. Kuvien ja kasvattajan kanssa käydyn sähköpostikeskustelun perusteella päädyttiin siihen että kyllä se on se punainen mustalla maskilla se minun koirani! Kyseinen pentu oli hyvä rakenteinen kuten sisaruksensakin mutta hieman rotevampi. Tämä "punainen paholainen" oli myös se joka ensimmäisenä lähti mynkyämään pentulaatikosta kohti suurta maailmaa. Pentuvalinnassa vaikutti tietystikin suuresti kasvattajan mielipide, sillä halusin ottaa juuri sen pennun jolla hän haluaisi teettää pentueen. Eihän sijoituksessa muuten olisi mitään järkeä! Ja vielä kun pentu miellytti suuresti minuakin niin valinta ei tainnut olla kenellekään niin kovin vaikea... :)

Koska kasvattaja asuu kuitenkin sen verran kaukana, en käynyt katsomassa pentuja kuin viikkoa ennen kunnes hain Lempi-pennun kotiin. Kasvattajaa taisi tässä vaiheessa jännittää enemmän kuin minua ;) . Kyseisellä käynnillä Uni oli hoikistunut kovin viime näkemältä sillä ensimmäisellä vierailullani mahassa mönkysivät nämä kolme sisarusta! Sisarukset olivat jokainen aivan ihastuttavia. Sanoinkin että voisin ottaa nämä kaikki. Vaan varmaan viisaanpaa pysytellä vain tuossa yhdessä, varsinkin kun siskolle oli siinä vaiheessa jo uusi koti. 

 Sisarukset 7:n viikon iässä.

Lempin ollessa 7,5 viikkoinen kävimme Noran kanssa hakemassa tämän pienen reippaan italiaanon alun kotiin.

Lempin sisarukset kasvattajan kotisivuilla: http://www.topaasin.italiaano.net/c_litter.php

Lempistä kasvoi iloinen ja riehakas koira. Juoksuharrastus käynnistyi mallikkaasti ensimmäisenä kesänä. Ennen toista harrastuskesää kävimme virallisessa polvitarkastuksessa ja Lempin toisessa polvessa todettiin lievä 1.asteen patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno. (Tässä tapauksessa nivelen jänne on hivenen löysä eikä polvi luksoidu kokonaan paikoiltaan vaan pysyy urassaan.) Tulos oli minulle kova paikka. Lupaava harrastuskoira toimittaa tätänykyä täysin kotikoiran virkaa. Siinä Lempi onkin aivan mahtava! Parhaat unet saa ehdottomasti Lempi kainalossa.