Hertan historia

Juhannuksena 2009 matkasimme Nora-koiran kanssa Ouluun miehelään. Takana oli kaksi epäonnistunutta astutusyritystä toisella uroksella. Oulussa ihastuttava Ira-boy kelpasi onneksemme Norallekin. Pienet American litter-pentueen lapsoset saivat alkunsa. Pari kuukautta myöhemmin, 17.8. saapuivat pienet marsut maailmaan. Ensin syntyi harmaa maatuskamummo, sitten kaksi poikaa ja viimeisenä musta tyttö. Kolme pentuvarausta oli jo valmiina. Harmaalle ja mustalle nartulle, sekä ehkä kolmannelle pennulle olisi kodit jo tiedossa.

Pentujen varttuessa varmistui että musta tyttö menisi kotiin jossa sitä oli odotettu jo kaksi vuotta. Myös kolmannen pennun, pienemmän pojan, koti varmistui. Minun alkoi tietenkin tehdä mieli jättää yksi pennuista kotiin. Kuka noita nyt olisi voinut vastustaa. Mietin jo uroksen jättämistä tänne äidin iloksi. Harmaan nartun varaus kuitenkin peruuntui, kodille oli tullut muita suunnitelmia. Koska harmaa narttu olisi ollut Ira-isin sen hetkisen haltijan sijoitus, ehdotin kävisikö sijoitus minulle. Kävihän se, joten meidän lauman kolmas koirajäsen sai nimekseen Hertta. Nopeasti löytyi toisellekin urospennulle koti, joten minun ei tarvinnut onneksi vielä perustaa sekalaumaa. Se olisi turhan haasteellista yksiössä asuessa.

Kolmen kuukauden ikäisenä Hertalta murtui vasen etujalka. Jätin Hertan hetkeksi vartioimatta sohvalle. Kun käänsin katseeni takaisin pentuun näin kuinka Lempi tönäisi pienen kirpun alas sohvalta. Hertta oli kerennyt pyytää Lempiä leikkimään vaikka vasta hetki aiemmin makasivat sohvalla rauhallisesti. Lempi vastasi leikkiin kutsuun mutta tuli tönäisseeksi suuremmalla massallaan pennun alas. Hertan koipi parani onneksi nopeasti. Tapaturmasta meitä muistuttaa enää sentin toista etujalkaa lyhyempi vasen etukoipi, sillä lastoitettuna jalka ei mahtunut kasvamaan normaaliin tahtiin.

Viettiä ja luonnetta tuolta pikkukoiralta näyttää löytyvän. Katsotaan mihin tulevaisuus meidät vie.